lauantai 21. syyskuuta 2013

Dear god..

Voisiskos millään nämä itseaiheutetut mahapehmukkeet siirtää ensi yön aikana silleen nätisti käsiin ja peppuun?
Ois tosi kiva. Aamen.

Nääh. Tuli vaan mieleen, ku pienenä rukoili iltaisin ponia, ni miksei sit tällee isompana vaikka lihaksia. Joka aamu innoissani nousin ponia etsimään, nii ei sitä kyllä näkyny.. Mut sain mä sit vähän isompana hevosen. Et ehkä ne rukoukset käykin toteen! Jossain määrin, jossain vaiheessa! Katotaan vaan ni kisaan kehonrakennuksessa kymmenen vuoden päästä.. Varo mitä toivot sano Andy vai?

No ei. Viime postauksesta tuli taas oikee pilkka omaan nilkkaan. Tää viikko ollu ihan könkkölööriä töissä. Uus asiakas, kauhee stressi ja kiire, pitkiä päiviä. Ei oo muka jaksanu treenaamaan. Ja vähän syömisetkin kussu parina päivänä. Tilanne vaati pizzaa ja irtareita. Että näin. Syökää kanaa!

Mulle on jopa suht helppoa syödä hyvin ja terveellisesti kunhan vaan treenaa säännöllisesti, mut kun tauko venyy monen päivän mittaseks, ni on helpompi antaa houkutuksillekin periksi.

Samoin oon huomannu että aikatavoitteet tuntuu mulle aiheuttavan liikaa paineita ja sitä kautta luovuttamista. Päätin kuukausi sitten että nyt neljä viikkoa siististi ja kovaa, ei kemuja, ei herkkuja. Niinkin hölmön jutun kuin kavereiden tupareiden takia, joissa teemana pin-up/fiftarimeiningit. Ajattelin et ois kiva sit pukeutua tiukkoihin korkeavyötäröisiin shortseihin ja toppiin. Mut nii. No huomenna katotaan miltä röllykkä näyttää! Enkä mä mitään vaatteitakaan oo vielä ostanu.. Hups.

Toinen heikko kohta on liika tyytyväisyys omaan kroppaan. Heti ku huomaa pepun kasvaneen ja mahan tiukentuneen, ni tuntee olonsa niin kivaksi, et alkaa hölläilemään. Niin, tyytyväisyys tappaa kehityksen.

Kyllä tää semmosta opettelua on varmaan koko loppuelämän. Ja vaikka koen jo syömishäiriön selättäneeni, niin en kuitenkaan ehkä ihan yhtä iisisti osaa vielä koskaanikinä suhtautua runsaampaan syömiseen, kuin "normaalit" ihmiset. Mutta sen kyllä jo tiedän että vaikka menis pari päivää huonommin, niin aina mä palaan normiruokiin ja liikkumaan. Ja se on hyvä tieto se!








Koska en oo viikolla muuta ku lenkkeilly koiran kanssa, ni tänään sit tein sekä aamuaerobisen että kävelin töistä koiran kanssa kotiin ja siitä vielä suoraan salille. In your face! :D
Perjantaista on tullut ihan mun suosikki-salipäivä. Rauhassa saa yksikseen huhkia ja käydä saunassa. Ihana tapa päättää rankka työviikko ja aloittaa viikonloppu <3


No siinä se maha rötköttää. Eikä peppukaan kovin isolta näytä.

Lauantaiaamuja taas odotan innolla kun ollaan otettu tavaksi käydä siskon kanssa yhdessä aamulenkillä ja spurttailemassa mäessä. En tiedä miks se on niin hauskaa! En juoksusta niin kauheesti välitä, se on rankkaa! Mut mäkeä ylös juostessa se on nopeasti ohi ja saa hengähtää alas kävellessä. Ja repeat. Fun!


Rauhotu sen pinkin kaa!!


Jollain tytöllä salilla oli tänään ihan mielettömän ihana uus treenikassi.. Mä en ehkä kestä! Iik! <3



Nyt likka nukkumaan! Hyvää viikonloppua ja öitä! :)

2 kommenttia:

  1. Mulle käy samallatavalla, heti kun liikunta vähenee niin ruokailutkin kusee.. :P Plaah. Olen kuluneen viikon syönyt niin päin peetä, että etureppu on täälläkin saavuttanut taas kiitettävän tason. Uuteen nousuun? Hell yeah!

    VastaaPoista